Nykyisen Leppävaaran alueen vanhin kylä, Hoplax/Huopalahti (Haapalahti), oli olemassa jo keskiajalla. 1600-luvulla nykyisen Leppävaaran alueella oli jo kolme kylää: Storhoplax, Mäkkylä (Mäckylä) ja Konungsböle.
Albergan kartano syntyi vuonna 1622, jolloin majuri Johan Gyldenär sai Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfilta Storhoplaksin ja Mäkkylän kylät taloineen "palkkiona uskollisesta palvelusta kuninkaalle ja valtakunnalle". Myöhemmin Gyldenär osti uusia tiloja lähistöltä ja yhdisti omaisuutensa Albergaksi nimetyksi säteritilaksi.
Tila säilyi Gyldenärin suvulla 1700-luvun alkuun asti, minkä jälkeen omistajat vaihtuivat tiheään. Iso- ja pikkuvihan aikana 1700-luvun alkupuolella Albergan hoito ja viljely jäivät heitteille, mikä yhdessä sodan tuhojen kanssa oli kohtalokasta tilan vauraudelle.
Viaporin linnoitus seuraelämän ja toimeentulon lähteenä
Viaporin linnoituksen rakentaminen Helsingin edustalle vuodesta 1748 alkaen vilkastutti Albergan alueen elämää merkittävästi. Albergan yhteydet Viaporiin olivat koko 1700-luvun loppupuolen hyvin kiinteät. Monet tiheään vaihtuneista kartanonherroista olivat Viaporin upseereita. Myös Bergansissa (Perkkaa) asui Viaporin upseereita ja rakentajia. Mäkkylä oli komendantin virkatalo, eli puustelli.
Seudun savesta tehtiin Viaporiin tiiliä, ja puustoa kaadettiin rakennushirsiksi. Rakennustarvikkeet laivattiin Ruukinrannasta Susisaarille. Työt toivat paljon taloudellista hyötyä, mutta Albergan kuuluisat tammimetsät menetettiin.
Vara-amiraali Carl Tersmeden ja Albergan seuraelämän kukoistuskausi
L. Pasch: Carl Tersmeden (Nationalmuseet,
Tukholma/kuva EKM)
Vuonna 1752 Albergan osti maineikas kenraali Carl Tersmeden, joka sittemmin ylennettiin vara-amiraaliksi. Ruotsin laivastossa palvellut Tersmeden oli komennettuna Viaporiin vuosina 1749-1763.
Keikarimainen Tersmeden oli kuuluisa komeasta ulkonäöstään ja poikkeuksellisesta pituudestaan. Lähes parimetrinen kenraali tunnettiin kansan parissa nimellä Pitkä Kapteeni.
Carl Tersmeden oli Viaporin suunnittelijan ja päällikön Augustin Ehrensvärdin läheinen ystävä. Herrasmiehiä yhdisti myös ystävällishenkinen kilpailu, kumpikin pyrki kehittämään ja hoitamaan kartanoaan ja puutarhaansa. 1700 -luvun viimeisimpien virtausten ja barokin ihanteiden mukaan, Ehrensvärd Herttoniemeä, Tersmeden Albergaa.
Kuningasperheen lähipiiriin kuulunut Tersmeden oli tottunut ylelliseen elämään. Hänen omistaja-aikansa olikin Albergan seuraelämän kukoistuskautta. Albergasta tuli Viaporin päällystön, helsinkiläisten seurapiirien sekä espoolaisten säätyläisperheiden seuraelämän keskuksia, missä vietettiin usein loisteliaita juhlia.
Vara-amiraali Tersmeden kunnosti nykyiseen Ruukinrantaan tiiliruukin, josta kuljetettiin rakennustiiliä Viaporiin. Hän perusti Albergaan myös krouvin, jonka sijainti Kuninkaantieltä Helsinkiin vievän tien varrella oli erittäin edullinen. Albergan krouvi oli tunnettu naiskrouvaristaan.
Keikarimainen Tersmeden oli kuuluisa komeasta ulkonäöstään ja poikkeuksellisesta pituudestaan. Lähes parimetrinen kenraali tunnettiin kansan parissa nimellä Pitkä Kapteeni.
Carl Tersmeden oli Viaporin suunnittelijan ja päällikön Augustin Ehrensvärdin läheinen ystävä. Herrasmiehiä yhdisti myös ystävällishenkinen kilpailu, kumpikin pyrki kehittämään ja hoitamaan kartanoaan ja puutarhaansa. 1700 -luvun viimeisimpien virtausten ja barokin ihanteiden mukaan, Ehrensvärd Herttoniemeä, Tersmeden Albergaa.
Kuningasperheen lähipiiriin kuulunut Tersmeden oli tottunut ylelliseen elämään. Hänen omistaja-aikansa olikin Albergan seuraelämän kukoistuskautta. Albergasta tuli Viaporin päällystön, helsinkiläisten seurapiirien sekä espoolaisten säätyläisperheiden seuraelämän keskuksia, missä vietettiin usein loisteliaita juhlia.
Vara-amiraali Tersmeden kunnosti nykyiseen Ruukinrantaan tiiliruukin, josta kuljetettiin rakennustiiliä Viaporiin. Hän perusti Albergaan myös krouvin, jonka sijainti Kuninkaantieltä Helsinkiin vievän tien varrella oli erittäin edullinen. Albergan krouvi oli tunnettu naiskrouvaristaan.
Albergaan mieltynyt Tersmeden oli sitoutunut kartanonsa vaalimiseen, ja lupasi ihailemalleen kuningas Adolf Fredrikille muuttaa kartanon nimen Fredriksbergiksi.
Suureellisiin juhliin ja uhkapeliin mieltynyt vara-amiraali eli kuitenkin reippaasti yli varojensa. Kolmentoista Viaporissa ja Albergassa viettämänsä vuoden jälkeen hän joutui toteamaan tilan pidon taloudellisesti mahdottomaksi ja palasi Ruotsiin.
****
Tersmedenin kadonnut puutarha
1700-luvulla puutarhan tehtävänä oli osoittaa omistajansa "pyrkimystä säädyn mukaiseen elämään". Vara-amiraali Tersmedenin ranskalaisten ihanteiden mukaan toteutettu muotopuutarha oli aikanaan maamme kuuluisimpia.
Kartanon päärakennus, asuinpiha ja puutarha muodostivat symmetrisen sommitelman, jonka runkona oli päärakennuksen keskiakseli. Vankat kivipengerrykse jakoivat puutarhan kolmeen tasoon. Ylimmällä tasolla oli toden näköisesti ajan muodin mukainen geometrisista kuvioistutuksista muodostuva koristepuutarha. Koristepuutarhasta laskeuduttiin puutarhan keskikäytävää pitkin toiselle tasolle hedelmätarhaan. Alimmalla tasolla sijaitsi kaksi kalalammikkoa symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin.
Kuin ihmeen kaupalla on nykyisen Omnian tontilla, Kehä I kupeessa sijaitsevasta puutarhasta säästynyt rippeitä meidän päiviimme. Puiston alkuperäislajistoa ovat vanhat metsälehmukset sekä pihasyreenit, jotka ovat samaa lajia, kuin Suomenlinnan Piperin puistossa. Vanhoissa koristelammikoissa uiskentelee nykyisin sorsia Kehätien pauhussa. Suunnitelmissa on ollut arvokkaan puiston kunnostaminen palaksi historiaa sekä vihreäksi keitaaksi modernin Leppävaaran keskelle.
Tersmedenin kadonnut puutarha
1700-luvulla puutarhan tehtävänä oli osoittaa omistajansa "pyrkimystä säädyn mukaiseen elämään". Vara-amiraali Tersmedenin ranskalaisten ihanteiden mukaan toteutettu muotopuutarha oli aikanaan maamme kuuluisimpia.
Kartanon päärakennus, asuinpiha ja puutarha muodostivat symmetrisen sommitelman, jonka runkona oli päärakennuksen keskiakseli. Vankat kivipengerrykse jakoivat puutarhan kolmeen tasoon. Ylimmällä tasolla oli toden näköisesti ajan muodin mukainen geometrisista kuvioistutuksista muodostuva koristepuutarha. Koristepuutarhasta laskeuduttiin puutarhan keskikäytävää pitkin toiselle tasolle hedelmätarhaan. Alimmalla tasolla sijaitsi kaksi kalalammikkoa symmetrisesti keskiakselin molemmin puolin.
Kuin ihmeen kaupalla on nykyisen Omnian tontilla, Kehä I kupeessa sijaitsevasta puutarhasta säästynyt rippeitä meidän päiviimme. Puiston alkuperäislajistoa ovat vanhat metsälehmukset sekä pihasyreenit, jotka ovat samaa lajia, kuin Suomenlinnan Piperin puistossa. Vanhoissa koristelammikoissa uiskentelee nykyisin sorsia Kehätien pauhussa. Suunnitelmissa on ollut arvokkaan puiston kunnostaminen palaksi historiaa sekä vihreäksi keitaaksi modernin Leppävaaran keskelle.
***
Rosavilla – Nuoren Dorotea -rouvan huvimaja
Rosavilla – Nuoren Dorotea -rouvan huvimaja
Rosavilla alkuperäisella paikallaan Leppävaarassa 1970
–l. ( EKM)
Vara-amiraali Carl Tersmedenin kaunis Dorotea -vaimo oli puolisoaan 18 vuotta nuorempi. Albergaan muuttaessaan Dorotea oli vain 19 -vuotias.Tukholman vilkkaaseen seuraelämään ja loisteliaisiin seurapiireihin tottunut nuori Dorotea ei tiettävästi viihtynyt pienessä ja syrjäisessä Suomessa. Ilahduttaakseen puolisoaan vara-amiraali Tersmeden rakennutti noin vuonna 1755 kartanonsa tammimetsään huvimajan.
Barokkityyliselle, punahonkaiselle huvilalle annettiin nimi Rosavilla. Herrasväki teki (leikkaus nykypäivään? nykyisen Huvilinnanmäen ja Slöörin polun paikkeilla) sijainneeseen Rosavillaan huviretkiä piknikkorien kanssa .
Vuosisatojen saatossa huvila jäi tyhjilleen ja rappeutui. Ränsistynyt huvila säilyi paikallaan vuoteen 1975 asti. Vuonna 1984 rakennus siirrettiin Kehä III kupeeseen Mynttilään ja se sai uuden elämän siniharmaaksi maalattuna golfkerhon klubiravintolana.
Rosavillan ja nuoren Dorotea -rouvan muisto elää Leppävaaran uudessa nimistössä: Ruusutorpan koulu, Ruusutorpantie, Ruusutorpanpuisto, Nuoren Rouvan polku ja Doroteanplku.
Juhlahumua Tersmedenin Albergassa - Tanssia juhannussalon ympärillä ja punssiboolia
Vara-amiraali Tersmeden kirjoitti ahkerasti päiväkirjaa. Tersmedin 11 000 sivua käsittäneet eloisat päiväkirjamerkinnät on julkaistu kuusiosaisena kirjasarjana.
Päiväkirjamerkinnät kertovat myös Albergan seuraelämästä ja upeista juhlista sekä tarjoiluista. Elämä, juhlat ja tavat Tersmedenin Albergassa olivat hyvin ruotsalaisia. Erityisen mieleenpainuvia olivat ruotsalaisen perinteen mukaan vietetyt juhannusjuhlat, joihin ei kutsuttu vain säätyläisiä, vaan myös rahvasta, torppareita, sotilaita ja muuta työväkeä perheineen.
Tersmeden kuvailee päiväkirjoissaan esimerkiksi juhannussalon pystyttämistä, tapaa, jonka Viaporin upseerit toivat Ruotsista 1700-luvulla, ja veivät mennessään Ruotsinvallan päättyessä. Salkoja näki vain ruotsalaisten upseerien huviloilla, laajemmalle ne eivät levinneet.
Juhannussalko ("majstonki") oli purjelaivan mastoa muistuttava pylväs, jonka koristeena käytettiin luonnonkasveja, lehviä, kukkia ja nauhoja. Tersmedenin päiväkirjoista ilmenee että juhannussalon pystyttäminen oli yhteisöllinen tapahtuma, johon osallistui yhdessä kartanonväki, torpparit ja suuri joukko Viaporista tulleita sotilaita. Traditioihin kuului myös lehtimajojen rakentaminen puutarhaan.
Salon pystytys ja koristeleminen tehtiin juhannusaattoa edeltävänä yönä. Vieraita alkoi saapua juhannusaattona iltapäivällä, ja silloin kaiken piti olla valmista. Herrasväelle tarjoiltiin juhlaa varten rakennetuissa lehtimajoissa. Torppien väelle oli tarjoilua myös vaunuvajassa. Tarjolla oli mm. boolia ja mansikoita.
Aattoiltana tanssittiin pitkää polskaa puutarhassa ja salon ympärillä. Herrasväen vetäytyessä uupuneena yöpuulle, paikalle saapui yhä enemmän talonpoikaisväkeä, piikoja ja renkejä tanssimaan aamuun asti.
Päiväkirjoista selviää myös, että Albergan kartanossa järjestettyjen juhlaillallisten kohokohtana oli Tersmedenin kuuluisa punssibooli. Vaikka palveluskunta valmisti muut juhlaruoat, punssin Tersmeden sekoitti aina itse ja oli hyvin tarkka siitä, että ainesosat olivat tarkalleen oikeassa suhteessa keskenään.
Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania alkoi 1700-luvun alkupuolella tuoda maahan arrakkiviinaa, jolla terästetystä juomasekoituksesta eli arrakkipunssista tuli suosittua. Eksoottisten ja kalliiden raaka-aineidensa vuoksi punssi oli ainoastaan yläluokan juhlajuoma.
Tersmedenin päiväkirjojen mukaan kuumana tarjoiltu punssibooli syntyi sekoittamalla arrakkiviinaa, vettä, teetä, sokeria ja sitruunaa. Sekoitussuhteen, josta oli niin tarkka, Tersmeden säilyttää salaisuutena.
Barokkityyliselle, punahonkaiselle huvilalle annettiin nimi Rosavilla. Herrasväki teki (leikkaus nykypäivään? nykyisen Huvilinnanmäen ja Slöörin polun paikkeilla) sijainneeseen Rosavillaan huviretkiä piknikkorien kanssa .
Vuosisatojen saatossa huvila jäi tyhjilleen ja rappeutui. Ränsistynyt huvila säilyi paikallaan vuoteen 1975 asti. Vuonna 1984 rakennus siirrettiin Kehä III kupeeseen Mynttilään ja se sai uuden elämän siniharmaaksi maalattuna golfkerhon klubiravintolana.
Rosavillan ja nuoren Dorotea -rouvan muisto elää Leppävaaran uudessa nimistössä: Ruusutorpan koulu, Ruusutorpantie, Ruusutorpanpuisto, Nuoren Rouvan polku ja Doroteanplku.
Juhlahumua Tersmedenin Albergassa - Tanssia juhannussalon ympärillä ja punssiboolia
Vara-amiraali Tersmeden kirjoitti ahkerasti päiväkirjaa. Tersmedin 11 000 sivua käsittäneet eloisat päiväkirjamerkinnät on julkaistu kuusiosaisena kirjasarjana.
Päiväkirjamerkinnät kertovat myös Albergan seuraelämästä ja upeista juhlista sekä tarjoiluista. Elämä, juhlat ja tavat Tersmedenin Albergassa olivat hyvin ruotsalaisia. Erityisen mieleenpainuvia olivat ruotsalaisen perinteen mukaan vietetyt juhannusjuhlat, joihin ei kutsuttu vain säätyläisiä, vaan myös rahvasta, torppareita, sotilaita ja muuta työväkeä perheineen.
Tersmeden kuvailee päiväkirjoissaan esimerkiksi juhannussalon pystyttämistä, tapaa, jonka Viaporin upseerit toivat Ruotsista 1700-luvulla, ja veivät mennessään Ruotsinvallan päättyessä. Salkoja näki vain ruotsalaisten upseerien huviloilla, laajemmalle ne eivät levinneet.
Juhannussalko ("majstonki") oli purjelaivan mastoa muistuttava pylväs, jonka koristeena käytettiin luonnonkasveja, lehviä, kukkia ja nauhoja. Tersmedenin päiväkirjoista ilmenee että juhannussalon pystyttäminen oli yhteisöllinen tapahtuma, johon osallistui yhdessä kartanonväki, torpparit ja suuri joukko Viaporista tulleita sotilaita. Traditioihin kuului myös lehtimajojen rakentaminen puutarhaan.
Salon pystytys ja koristeleminen tehtiin juhannusaattoa edeltävänä yönä. Vieraita alkoi saapua juhannusaattona iltapäivällä, ja silloin kaiken piti olla valmista. Herrasväelle tarjoiltiin juhlaa varten rakennetuissa lehtimajoissa. Torppien väelle oli tarjoilua myös vaunuvajassa. Tarjolla oli mm. boolia ja mansikoita.
Aattoiltana tanssittiin pitkää polskaa puutarhassa ja salon ympärillä. Herrasväen vetäytyessä uupuneena yöpuulle, paikalle saapui yhä enemmän talonpoikaisväkeä, piikoja ja renkejä tanssimaan aamuun asti.
Päiväkirjoista selviää myös, että Albergan kartanossa järjestettyjen juhlaillallisten kohokohtana oli Tersmedenin kuuluisa punssibooli. Vaikka palveluskunta valmisti muut juhlaruoat, punssin Tersmeden sekoitti aina itse ja oli hyvin tarkka siitä, että ainesosat olivat tarkalleen oikeassa suhteessa keskenään.
Ruotsin Itä-Intian kauppakomppania alkoi 1700-luvun alkupuolella tuoda maahan arrakkiviinaa, jolla terästetystä juomasekoituksesta eli arrakkipunssista tuli suosittua. Eksoottisten ja kalliiden raaka-aineidensa vuoksi punssi oli ainoastaan yläluokan juhlajuoma.
Tersmedenin päiväkirjojen mukaan kuumana tarjoiltu punssibooli syntyi sekoittamalla arrakkiviinaa, vettä, teetä, sokeria ja sitruunaa. Sekoitussuhteen, josta oli niin tarkka, Tersmeden säilyttää salaisuutena.
***
Von Zansenit Albergan omistajina ja kehittäjinä
Everstiluutnantti Christian Gottlieb von Zansen osti Albergan säteriratsutilan vuonna 1775. Von Zansenit olivat saksalaista sukua ja alkujaan kotoisin Pommerista. Tila pysyi von Zansenin suvun hallussa kolmen sukupolven ajan 80 vuotta, vuoteen 1855 asti.
Von Zansenit Albergan omistajina ja kehittäjinä
Everstiluutnantti Christian Gottlieb von Zansen osti Albergan säteriratsutilan vuonna 1775. Von Zansenit olivat saksalaista sukua ja alkujaan kotoisin Pommerista. Tila pysyi von Zansenin suvun hallussa kolmen sukupolven ajan 80 vuotta, vuoteen 1855 asti.
Von Zansenien aika oli Albergassa vakaiden olojen ja vaurauden aikaa.
Fredrik von Zansen (EKM)
Vuonna 1803 Fredrik von Zansen rakennutti uuden ja komean kaksikerroksisen päärakennuksen, jossa oli 13 huonetta. Nykyisen Perkkaan alueella sijainnut rakennus oli pystyssä vielä 1900-luvun alkupuolella ja se tunnettiin nimellä Gamla Alberga).
Von Zansenit olivat edelläkävijöitä monessa asiassa. He muun muassa kasvattivat kyyhkysiä ja heidän puutarhassaan kasvoi omenapuita. 1800-luvulla heidän maillaan toimi myös fajanssi- ja savitehdas sekä rautakaivos.
Von Zansenien kauden loppu
Kasööri Fredrik E. G. von Zansen, omistaja kolmannessa polvessa, sai Albergan haltuunsa erittäin hyväkuntoisena 1830. Talousasioissa epäonninen Fredrik von Zansen velkaantui pahasti ja päätyi panttaamaan kartanon rakennukset ja maat.
Von Zansenien valtakausi Albergasssa päättyi, kun velkojat myivät Albergan vuonna 1855 konsuli Feodor Kiseleffille.
Vanha/Gamla Alberga
Vuonna 1803 Albergan kartanon isäntä Fredrik von Zansen rakennutti uuden, ajan tyylin mukaisen päärakennuksen. Komea kaksikerroksinen rakennus sijaitsi nykyisen Perkkaan alueella, nk. Omnian tontilla.
Vanha/Gamla Alberga
Vuonna 1803 Albergan kartanon isäntä Fredrik von Zansen rakennutti uuden, ajan tyylin mukaisen päärakennuksen. Komea kaksikerroksinen rakennus sijaitsi nykyisen Perkkaan alueella, nk. Omnian tontilla.
Gamla Alberga (EKM)
Feodor Kiseleffin ostettua Albergan rakennus toimi suvun kesäasuntona 1870 –luvun puoliväliin asti. Kun Albergan uusi päärakennus valmistui vuonna 1876, ryhdyttiin vanhaa rakennusta kutsumaan nimellä Gamla Alberga.
1800-luvun lopulla Vanhassa Albergasa toimi Kiseleffien ylläpitämä koulu. 1900-luvun alussa rakennuksessa asui useita perheitä vuokralla. Kuuluisimpia vuokralaisia oli siellä vuosina 1922-23.asunut säveltäjä Armas Maasalo perheineen. Rappeutunut rakennus purettiin 1950-luvulla.
1800-luvun lopulla Vanhassa Albergasa toimi Kiseleffien ylläpitämä koulu. 1900-luvun alussa rakennuksessa asui useita perheitä vuokralla. Kuuluisimpia vuokralaisia oli siellä vuosina 1922-23.asunut säveltäjä Armas Maasalo perheineen. Rappeutunut rakennus purettiin 1950-luvulla.
Kiseleffien Alberga Vuonna 1855 tunnettu helsinkiläinen liikemies, konsuli Feodor Kiseleff osti Albergan tilan ja sen vanhan päärakennuksen perheelleen kesähuvilaksi. Helsingin pääkaupungiksi julistamisen jälkeen kesän vietosta maaseudun rauhassa oli tullut yläluokan piirissä suosittua. Kiseleffitkin halusivat asemansa mukaisesti viettää kesänsä poissa kaupungin hälystä.
Feodor ja Amalia (o.s. Mattheiszen) Kiseleff (Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys)
Feodor Kiseleff oli monipuolinen liikemies, joka johti isänsä perustamaa Töölön Sokeritehdasta. Hän oli myös mukana perustamassa Helsinki-Hanko rautatietä sekä Helsingin kaasulaitosta ja toimi lisäksi mm. valtiopäiväedustajana ja Helsingin oikeusraatimiehenä. Puoliso Amalia o.s. Mattheiszen oli Munkkiniemen kartanon tyttäriä.
Albergan sokerilinna
Fredrik von Zansenin rakennuttama päärakennus palveli Kiseleffien kesäasuntona 1870-luvun puoliväliin asti. Vuosisadan alussa valmistunut rakennus ei kuitenkaan vastannut herrasväen toiveita. Asemansa mukaisesti Kiseleffit halusivat asua kesähuvilallaan yhtä mukavasti ja näyttävästi kuin Helsingissä.
Vuonna 1873 ryhdyttiinkin rakentamaan uutta päärakennusta. Suomessa harvinaisen, hollantilaista uusrenesanssia edustavan voluuttipäätyisen päärakennuksen suunnitteli tiettävästi arkkitehti Frans Ludvig Calonius.
Albergan uusi päärakennus sai pian lisänimen Sokerilinna. Nimi juontaa juurensa käytetystä rakennusmateriaalista. Säästäväisenä miehenä konsuli Kiseleff keksi laudoittaa seinät sokeritehtaalle Intiasta Mattheiszenin laivoilla saapuneiden raakasokerilaatikoiden mäntylaudoilla. Seinät rapattiin ulkopuolelta, jotta rakennus muistuttaisi arvokkaampaa kivitaloa. Alberga on Suomen ensimmäisiä sementtilaastilla rapattuja yksityistaloja. Rakennuksessa on noin 1000 neliötä, ja alun perin siinä oli 17 huonetta ja keittiö.
Paljon ihailua ja ihmetystä herättänyt erikoinen päärakennus valmistui vuonna 1876. Konsuli Kiseleff ei itse ehtinyt nähdä unelmiensa linnaa valmiina, sillä hän kuoli vuonna 1874 vanhassa Albergassa rakennustöiden ollessa vasta alussa.
Albergan sokerilinna
Fredrik von Zansenin rakennuttama päärakennus palveli Kiseleffien kesäasuntona 1870-luvun puoliväliin asti. Vuosisadan alussa valmistunut rakennus ei kuitenkaan vastannut herrasväen toiveita. Asemansa mukaisesti Kiseleffit halusivat asua kesähuvilallaan yhtä mukavasti ja näyttävästi kuin Helsingissä.
Vuonna 1873 ryhdyttiinkin rakentamaan uutta päärakennusta. Suomessa harvinaisen, hollantilaista uusrenesanssia edustavan voluuttipäätyisen päärakennuksen suunnitteli tiettävästi arkkitehti Frans Ludvig Calonius.
Albergan uusi päärakennus sai pian lisänimen Sokerilinna. Nimi juontaa juurensa käytetystä rakennusmateriaalista. Säästäväisenä miehenä konsuli Kiseleff keksi laudoittaa seinät sokeritehtaalle Intiasta Mattheiszenin laivoilla saapuneiden raakasokerilaatikoiden mäntylaudoilla. Seinät rapattiin ulkopuolelta, jotta rakennus muistuttaisi arvokkaampaa kivitaloa. Alberga on Suomen ensimmäisiä sementtilaastilla rapattuja yksityistaloja. Rakennuksessa on noin 1000 neliötä, ja alun perin siinä oli 17 huonetta ja keittiö.
Paljon ihailua ja ihmetystä herättänyt erikoinen päärakennus valmistui vuonna 1876. Konsuli Kiseleff ei itse ehtinyt nähdä unelmiensa linnaa valmiina, sillä hän kuoli vuonna 1874 vanhassa Albergassa rakennustöiden ollessa vasta alussa.
Albergan kartanon päärakennus (EKM)
Keskinäisen testamentin mukaan kartano jäi Amalia -leskelle, joka muutti ennen pitkää pysyvästi uuteen rakennukseen. Lapseton Amalia Kiseleff emännöi Albegaa 26 vuoden ajan. Amalia Kiseleff huolehti hyvin sekä kartanosta että sen runsaslukuisesta palvelusväestä. Hän myös perusti kartanon työntekijöiden lapsille koulun, joka toimi aluksi vanhassa päärakennuksessa. Kaksikielistä koulua pidettiin niin opetuksensa kuin puhtautensa ja järjestyksensäkin ansioista ensiluokkaisena.
Slöörin perheen kesäparatiisi
Amalia Kiseleff kuoli Albergassa 74 -vuotiaana vuonna 1900. Amalian kuoleman jälkeen kartanon perivät hänen sisarensa, tuolloin jo 80-vuotias Emilia Ehrström ja 78-vuotias Wilhelmina Frazer. Molemmat olivat leskiä, ja vain Emilialla oli lapsia. Albergasta tuli lähinnä Emilia Ehrströmin vanhimman tyttären Ainan ja tämän perheen lomanviettopaikka.
Albergasta muodostui rakas paikka Aina ja Carl Slöörin lapsille. Odotettuihin kesätraditioihin kuuluivat suuret juhlat ja ravustusretket. Talvisin Albergassa vietettiin suuren suvun kanssa kaikki juhlapyhät.
Slöörin suku yhtiöitti Albergan tilan vuonna 1906 Ab Alberga Oy:ksi ja tilan maita alettiin palstoittaa. Ab M.G. Stenius osti tilan 1917 ja Helsingin kaupunki 1938. Albergan siirryttyä Helsingin kaupungille tila alkoi rappeutua. Muutamien vuosikymmenten kuluttua ränsistynyt päärakennus, aikoinaan niin ylväs Sokerilinna, liitettiin purettavien rakennusten luetteloon. Espoon kaupunki osti rakennuksen vuonna 1985 pelastaakseen sen purku-uhalta. Monien vaiheiden jälkeen kartano suojeltiin vuonna 1992. Kaupunki ryhtyi sekalaissa käytössä vuosikymmeniä olleen ja erittäin huonokuntoisen päärakennuksen peruskorjaukseen vuonna 1995.
***
Kiseleffit - kiertokauppiaista yhteiskunnan huipulle
Venäläinen Feodor Panteleimovitsh Kiseleff (1772-1847) oli tiettävästi vapautetun maaorjan poika, joka aloitti uransa väheksyttynä sotaväenkauppiaana. Feodor P. Kiseleff onnistui tekemään tiukassa sääty-yhteiskunnassa poikkeuksellisen nousun vauraaksi ja arvostetuksi liikemieheksi sekä arvostetuksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.
Vuonna 1811 Helsinkiin muuttanut F. Kiseleff osti Suurtorin laidalla sijainneen Manecken sokeritehtaan ja sai nopeasti Helsingin porvarioikeudet. Kun pääkaupungiksi ylennettyyn Helsinkiin alkoi nousta uusi uljas empirekeskusta Senaatintoreineen, siirrettiin hajuhaittoja sekä tulipalovaaran aiheuttanut Kiseleffin sokeritehdas kauas maaseudulle, Töölönlahden rannalle.
F. Kiseleff oli yritteliäs liikemies, joka omisti myös tiilitehtaan, harjoitti maa- ja kiinteistökauppaa sekä toimi laivanvarustaja.
Feodor Kiseleff käytti kartuttamaansa omaisuutta monipuolisesti ja avokätisesti hyväntekeväisyyteen sekä kirkkojen rakentamiseen. Tunnustuksena ansioistaan liikemiehenä ja hyväntekijänä Kiseleffille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo ja hän kuului myös kaupunginvanhimpiin.
Feodor P. Kiseleff solmi avioliiton suomalaisen Louise Sahlstedtin kanssa. Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta. Lapset säilyttivät ortodoksisen uskon, mutta sulautuivat muuten täysin Helsingin ruotsinkieliseen porvaristoon. Perheen kaikista lapsista tuli menestyneitä ja arvostettuja kansalaisia. Albergaa isännöinyt Feodor F. Kiseleff jatkoi isänsä työtä sokeritehtaan johtajana.
Feodor P. Kiseleffin pojista kukaan ei saanut miespuolisia suvunjatkajia, joten suvun nimi ja taloudellinen mahti sammuivat.
Feodor P. Kiseleff solmi avioliiton suomalaisen Louise Sahlstedtin kanssa. Perheeseen syntyi ainakin kuusi lasta. Lapset säilyttivät ortodoksisen uskon, mutta sulautuivat muuten täysin Helsingin ruotsinkieliseen porvaristoon. Perheen kaikista lapsista tuli menestyneitä ja arvostettuja kansalaisia. Albergaa isännöinyt Feodor F. Kiseleff jatkoi isänsä työtä sokeritehtaan johtajana.
Feodor P. Kiseleffin pojista kukaan ei saanut miespuolisia suvunjatkajia, joten suvun nimi ja taloudellinen mahti sammuivat.
Kiseleffien sukuhauta Helsingin ortodoksisella hautausmaalla
(Helsingin venäläinen kauppiasyhdistys)
Villa Linudd - Amalia Kiseleffin elämän ilo
Vuonna 1859 Feodor Kiseleff rakennutti Albergan maihin kuuluneelle luonnonkauniille Liuddin niemelle puuhuvilan. Alue oli saanut nimensä tavasta liottaa Albergan kartanon pellavia niemen rannassa. Yksinkertaista "Fiskarstuga" -huvilaa laajennettiin 1860-luvulla, jolloin se sai myös kauniin nikkarityylisen koristelun. Kiseleffit viihtyivät erinomaisesti merenrantahuvilassaan, jota Amalia Kiseleff nimitti elämänsä iloksi.
Villa Linudd (www.flickr.com)
****
Perimätiedon mukaan Albergan Sokerilinnassa asuu kaksi naispuolista kummitusta; yläkerroksissa viihtyvä valkea Rouva sekä kellarissa liikuskeleva synkempi Musta Rouva.
Musta rouva on tiettävästi itse rouva Amalia Kiselff ja Valkea Rouva hänen sisarensa Emilia Ehrtsröm. Mattheiszen suvun sisaret jäivät molemmat varhain leskeksi ja viettivät vanhoilla päivillään paljon aikaa yhdessä. Sisarten väleissä lienee ollut myös kitkaa ja katkeruutta, mikä saattaa selittää kummittelun sekä Amalian synkkyyden. Emilian aviomies, urkuri ja säveltäjä August Ehrstöm kuoli lasten ollessa pieniä. Emilia -äiti ei pystynyt huolehtimaan lapsistaan taloudellisesti, jolloin tyttäret Aina ja Alma tulivat lapsettoman Amalia -tätinsä kasvateiksi Albergaan. Tyttöjen lapsuus oli onnellinen, mutta he vieraantuivat osin äidistään ja kiintyivät vahvasti Malla -tätiinsä. Suureksi surukseen lapsettomaksi jäänyt Amalia sai näin toivomansa tyttäret kotiinsa, mutta lasten oma äiti jäi sivuosaan. Mahdollisesti katumus ja huono omatunto sisarensa kohtalosta kalvaa kellareissa levottomasti vaeltavaa ja äkeää mustiin pukeutunutta Amaliaa.
***
Bergansin ratsutila
Nykyiselle Perkkaan alueelle nimensä antaneen Bergansin ratsutilan historia tunnetaan v. 1556 lähtien.
Bergansin rusthollin rakennukset sijaitsivat nykyisen Perkkaanpuiston alueella, lähellä Albergan rakennuksia.
Vuonna 1905 Bergansin tila tuli Koskisen suvun omistukseen. Tilalla harjoitettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa, tuotteet toimitettiin Helsinkiin Koskisen omistuksessa oleviin ruokaloihin. Vanhaan päärakennukseen perustettiin alueen ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu.
Bergansilla oli laidunmaita nykyisen Lintuvaaran alueella. Vuodesta 1907 alkaen K.A. Koskisen aloitteesta mailta erotettiin yli 200 tonttia, joista muodostui Harakan työläisalue.
Leppävaaran nimistö tänään
Leppävaaran alueen uusi nimistö muistuttaa menneiden aikojen tiiviistä yhteydestä Viaporiin ja sen upseereihin Viaporintori – Sveaborgstorget, Linnatullinkatu, Ratsutori, Huvilinnanmäki, Numersin katu (von Numers gata) jne.
Rosavillan ja nuoren Dorotea -rouvan muisto elää Leppävaaran uudessa nimistössä: Ruusutorpan koulu, Ruusutorpantie, Ruusutorpanpuisto, Nuoren Rouvan polku ja Doroteanplku
Albergan kartanon kaunis voluuttipäätyinen päärakennus löytyy osoitteesta Sokerilinnantie 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti